Ovikello soi. En odota vieraita, enkä ensikuulemalta edes tunnista ovikellon ääntä ovikelloksi. Kuluu minuutti ja toinenkin, ennen kuin löydän avaimet ja saan räpellettyä lukot auki. Epäilen kysyjän tulleen väärään osoitteeseen.
Peruutetaan vähän. Nykyisessä asunnossamme on kaikkiaan kolme ulko-ovea: yksi alakerrassa kadulta tultaessa sekä vielä kaksi asunnon ja rappukäytävän välillä. Näiden kahden viimeisen sisäoven väliin jää pieni huone, josta on sisäänkäynti paitsi asuntoon myös hissinkorjaajan työhuoneeseen. Muuton yhteydessä vuokranantaja kertoi hissinkorjaajan käyvän huoneellaan noin kerran vuodessa, mutta keskustelussa täytyi tapahtua joku käännösvirhe, sillä korjaaja istuu omien laskujeni mukaan pikkuruisessa toimistossaan ainakin kerran viikossa. Se ei tosin paljoa haittaa – me emme häiritse toisiamme ja kummankin sisäoven saa joka tapauksessa erikseen lukkoon.
Mutta kun hissimies seisoo oven takana ensimmäistä kertaa, en osaa arvata, kuka hän oikein on ja millä asialla. Mies kyllä esittäytyy kohteliaasti ja selittää tarkasti huolensa, mutta en hämmästykseltäni ymmärrä paljoa. Englantia hän ei puhu. Lopulta pääsemme viittilöiden yhteisymmärrykseen, että kyseessä on jotain hissiin liittyvää. Totta kai korjaaja saisi omalle työhuoneelleen tulla, ja varmasti hänellä olisi ensimmäiseen oveen ollut omakin avain, mikäli en olisi sattunut olemaan kotona.
Sittemmin meille on kehittynyt oikein hyvä rutiini. Koska saksanymmärrykseni varaan ei ole syytä laskea vielä kovin paljoa, dialogi on tiivistynyt vain kaikkein olennaisimpaan:
– Darf ich? (viittoo työhuoneen suuntaan)
– Ja. (hymyilen ja avaan oven)
En ole tilanteeseen oikein tyytyväinen: yleensä tapanani on käyttää kohteliaisuuksia mieluummin liiallisuuksiin asti kuin liian niukasti.
Ehkä jonain päivänä vielä onnistunkin lennossa pehmittämään vuorosanojani bittellä tai muuten ilmaisemaan itseäni vähemmän tökerösti. Siihen asti kotitonttumme joutuu tyytymään kieleen, jonka ainut ja pääasiallinen tavoite on toimittaa ydinviesti perille mahdollisimman vähin väärinymmärryksin. Onneksi hän vaikuttaa olevan kärsivällistä sorttia.
Alppien juurelta 