Etsimme siis asuntoa. Tällä hetkellä pidämme väliaikaista kotia mukavassa kalustetussa pikkukaksiossa ja omat huonekalumme istuvat turvallisesti varastossa, joten mikään tavaton kiire meillä ei ole. Mutta asuntotarjonnan tutkiminen on kotivanhemmalle mukavaa ajankulua vauvan päiväunien aikaan, ja jossain vaiheessa muutto on joka tapauksessa edessä.
Tietenkin asunnon vuokraamisessa on kussakin maassa omat kotkotuksensa. Jossain tarkistetaan luottotiedoista velkaantumisaste tai ynnätään vuokran prosenttiosuutta palkasta, toisaalla soitellaan läpi edelliset vuokranantajat ja naapurit. Toisinaan vuokra ilmoitetaan vaikeaselkoisesti viikottain, vaikka tarkoitus onkin maksaa kerran kuukaudessa, ja joskus sisäänmuuton yhteydessä veloitetaan huomattavakin kertamaksu yhteisten tilojen käyttämisestä.
Saksan ykkösomituisuus ovat keittiöt, tai oikeammin niiden puute. Tyypillisessä vuokra-asunnossa keittiö on tyhjä huone, jonka yhdestä seinästä törröttää vesiputki.
Siinä kaikki.
Ei astiakaappeja, ei lavuaaria tai vesikytkentöjä, ei pöytätasoa. Liedestä tai jääkaapista nyt puhumattakaan. Ilmeisesti moni vuokralainen haluaakin keittiönsä juuri tällaisena, jotta voi tuoda mukanaan itse valitsemansa kaapit ja niihin trendikkäästi integroidut kodinkoneet tai ainakin tilata tuliterät sellaiset kaupasta. Jos taas keittiön mitat sattuvat onnettomasti olemaan jotenkin tavanomaisesta poikkeavat, vuokraisäntä jättää iloisesti vihellellen edellisen ja seuraavan vuokralaisen niskoille neuvottelut siitä, olisiko edellinen kiinnostunut myymään jälkimmäiselle epäkäytännöllisen keittiökalustonsa ja paljonko niistä olisi kohtuullista maksaa.
Kammoan ajatusta, että aloittaisimme elämän uudessa kodissa ilman tiskipöytää. En ole koskaan tehnyt tai teettänyt keittiöremonttia, enkä tunne siihen liittyvää sanastoa edes suomeksi. Koitamme varovasti tiedustella eri tahoilta, minkälaisia summia kokonaisen keittiön hankkimiseen pitäisi varata, ja vaikka arviot vaihtelevat hurjasti, joka tapauksessa liikutaan useissa tuhansissa. Takuuvuokran (3 kk), välittäjänpalkkion (2,35 kk) ja muiden välttämättömien hankintojen lisäksi.
Keittiöstä tulee meille siis asunnonhaun ykköskriteeri. Onneksi sellaisiakin vaihtoehtoja on tarjolla — suppeammin, mutta jotain sentään. Onni on sekin, että haemme asuntoa väliaikaiskodista käsin, emmekä esimerkiksi hostellissa asuen ja hirveän aikapaineen alla. Meillä on varaa vähän nirsoilla.
Usein mietin kaikkia näitä arjen hankaluuksia ja perheemme asemaa maahanmuuttajina. Olemme kielipuolia ja jatkuvasti hämillämme, mutta meillä on sentään puolellamme eurooppalaiset passit, puolison vakuuttava työnimike ja perheenjäsenten skandinaaviset piirteet. Kaiken lisäksi olemme tehneet tämän jo kerran; muuttaneet uuteen maahan, hyväksyneet hämmennyksen ja oppineet elämään sen kanssa niin kauan, että ympäristö muuttuu vähitellen taas ymmärrettäväksi. Tämä kaikki voisi olla vielä paljon, paljon monimutkaisempaa. Nomadien joukossa olemme monella tavoin etuoikeutettuja.
Alppien juurelta 