Arjen magiikkaa

Vauvamme täyttää vuoden ja koska hän on suunnattoman kiinnostunut puhelimista, olemme ostaneet hänelle syntymäpäivälahjaksi oman pirisevän kännykkälelun. Se on kovin mieleinen ja lapsi kulkee monta päivää ympäri asuntoa puhelin korvallaan.

Istumme lapsen kanssa aamulla olohuoneen lattialla ja soittelemme toisillemme lelukännykällä ja hiusharjalla. Haloo, haloo, kuuleeko maton länsireuna? Tuuleeko siellä tyynykasan huipulla? Lelukännykkä pirisee. Hetkeä myöhemmin myös toinen puhelin pirisee, tällä kertaa omani. Mitä ihmettä, lapsiko sieltä nyt soittaa?

Leikin saamasta yllättävästä käänteestä hämmentyneenä ja aamutokkurassa en huomaa, että numero on vieras. Lähes aina soittaja on puolisoni, ja silloin harvoin kun joku muu erehtyy soittamaan saksalaiseen numerooni, annan puhelun useimmiten mennä vastaajaan, jotta saan kuunnella vastaajaviestistä kaikessa rauhassa ja riittävän monta kertaa, mitä asiaa soittajalla oli. Soitan mieluummin takaisin hyvin valmistautuneena kuin taistelen puhelinmyyjien kanssa ymmärtämättä heidän asiaansa ja osaamatta kertoa vakuuttavasti, etten halua ostaa mitään.

Kun ymmärrän, että luurin toisessa päässä ei ollutkaan puoliso, vastaan toiveikkaasti englanniksi. Soittaja on saksankielinen nainen, joka esittää asiansa ystävällisesti ja ripeästi. Osaan jo pyytää häntä vaihtamaan kieltä bitte gern, mutta hänpä ei osaakaan englantia ja asia on tärkeä. Meidän ei auta kuin toimittaa asia saksaksi, rauhallisesti lause kerrallaan.

Soittaja on hammaslääkäriasemalta, jossa kävimme viime viikolla. Pitäisi kirjoittaa lasku ja sitä varten tarkistaa sairasvakuutuksen virallisen haltijan, eli puolison tiedot. Pääsen harjoittelemaan kaikkia saksantunneilla harjoiteltuja taitoja: nimen tavaamista kirjain kerrallaan, vuosilukuja ja päivämääriä, myönteisiä ja kielteisiä vastauksia, kiitoksia ja pahoitteluita. Tiedot joudutaan varmistamaan puolin ja toisin moneen kertaan, mutta sepä ei paljoa haittaa.

Saamme asian toimitettua ja puhelu päättyy asianmukaisiin kohteliaisuuksiin ja toivotuksiin. Olen pakahtua ylpeydestä: kokonainen saksankielinen puhelu!

Menemme sen kunniaksi lapsen kanssa jäätelölle. Ulkona on aurinkoinen kesäsää, linnut laulavat ja ruohonleikkuri säksättää puistossa. Olo on kuplivan toiveikas.