Vielä on kesää jäljellä

Elokuu. Koululaiset ovat pakanneet laukkunsa ja teroittaneet värikynät, telkkarissa mainostetaan monivitamiineja ja kuntosalikortteja. Mustikkasato on tietysti jo ajat sitten kypsynyt, seuraavaksi odotellaan kanttarelleja. Syksy kolkuttelee ovella ja paluu arkeen on koittanut.

Paitsi että ei ole. Ei saa olla. Baijerissa juhlittiin lukukauden päättäjäisiä viime perjantaina ja kesäloma on vasta hädin tuskin päässyt alkuun.

Saksan osavaltioiden kesälomakierrossa etelä vetää aina perää. Vaikka lämpimät kelit jatkuvat yleensä pitkälle elokuun puolelle, valon värissä on täälläkin tapahtunut jo pieni muutos ja iltaisin alkaa vähitellen tulla taas hämärää. Puiden vihreä ei ole enää yhtä syvä ja voitonriemuinen. Tuntuu, että kesä on sittenkin jo mennyt, hiipinyt huomaamatta ohi sillä välin kun on itse istunut toimistossa hikoilemassa.

Kesä on suomalaisessa vuodenkierrossa niin tärkeä ja odotettu ajanjakso, ettei siihen osaa suhtautua oikein neutraalisti. Kesää odotetaan kuin lapsuuden joulua ja siitä nautitaan vaikka sitten hampaat irvessä – ja nimenomaan kesä-heinäkuussa. Jopa työterveyslääkäri kehottaa lehdessä varaamaan lomailuun tänä valoisana vuodenaikana vähintään kolme, mieluiten neljä viikkoa yhteen menoon, jotta keho ja mieli varmasti ehtivät toipua talven rasituksista. Seuraavan kesän lomasuunnitelmista on ihan normaalia alkaa keskustella tammikuussa.

Ensimmäisenä työkesänä Yhdysvalloissa ymmärsin, ettei tällainen ajattelutapa ole universaali. Kukaan ei kysellyt tai kertonut lomasuunnitelmistaan, ei tammikuussa, ei huhtikuussa, ei vielä juhannuksenakaan. Ainostaan yksi kollega piti lomaa – peräti viikon – ja sitä jaksettiinkin sitten päivitellä kiitospäivään asti. Toisaalta lomaa ei sen kummemmin osannut kaivata, kun sitä eivät muutkaan viettäneet.

Saksalaiset ovat toista maata. Lomista pidetään tiukasti kiinni, ja esimies jaksaa muistutella, ettei loman aikana työsähköposteihin tule koskea pitkällä tikullakaan. Lomalta paluusta ei sentään tarvitse maksaa erillistä rahapalkintoa työntekijöille, mutta joko kesä- tai marraskuun paikassa on silti tapana pienellä bonuksella kompensoida vapaiden aiheuttamia ylimääräisiä kustannuksia. Yksi iso ero kuitenkin on: kahta viikkoa pidempää yhtämittaista poissaoloa ei hyväksytä kuin poikkeustapauksissa, ja silloinkin yleensä vain koululaisten vanhemmille.

Täällä monen eri kulttuurin puristuksissa koko kesä alkaa kuitenkin tuntua fiktiolta. Se pitää suorittaa läpi samanlaisella harmaalla pieteetillä kuin muutkin suomalaiset vuodenkulusta muistuttavat rituaalit, joita paikalliset eivät ymmärrä. Maauimala, mansikat, marenkikakku. Jäätelö, juhannuskokko, paljaat jalat. Riippukeinu, romaani, ruskettunut nenänpää.

Check, check, check.

Sitten voidaankin siirtyä odottamaan Oktoberfesteja ja räntäsadetta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s